ETSIJÄN TIELLE LÄHTÖ

Mistä henkinen tie, totuudenetsijän tie, sitten alkaa?

Useimmiten se alkaa pysähdyksestä.

Vain ani harvoin joku jo matkansa aiemmin aloittanut jatkaa henkistä matkaansa läpi lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden ilman, että hänen tarvitsee pysähtyä. Hänelle tie on selkeä ja suora.

Se, mikä pysäyttää ihmisen voi olla esimerkiksi sairaus, läheisen kuolema tai raju elämän muutos. Se voi olla myös jokin kokemus, jota hän ei pysty luokittelemaan, ymmärtämään arkijärjellään, niin kutsuttu yliaistillinen ilmiö.

Yhä useammin kuitenkin on niin, ettei ole mitään yhtäkkistä, yksittäistä syytä.

Yhtäkkiä vaikkapa kesken työkiireittensä ihminen vain ikään kuin nostaa päänsä ja havahtuu ajattelemaan, että onko tässä nyt kaikki: siinä, että synnymme, opiskelemme, perustamme mahdollisesti perheen, kasvatamme lapset, käymme työssä, jäämme eläkkeelle ja lopulta kuolemme; onko siinä koko elämämme tarkoitus. Vai olisiko sittenkin jotain enemmän? Olisiko jotain muuta, jotain sellaista, jota emme ole huomanneet tai ymmärtäneet? Olisiko elämällä sittenkin jokin suurempikin tarkoitus?

Yhtä kaikki; pysähdyttyään kerran ihmettelemään ja tehtyään kysymyksen itselleen kaiken tarkoituksenmukaisuudesta, ihminen on ottanut ensimmäisen askeleen henkisellä totuudenetsinnän tiellään, sillä totuuden etsintä lähtee aina tiedon halusta, halusta tietää enemmän.

------------------

Ensimmäinen askel ei aina johda kuitenkaan matkalle lähtöön.

Vaikka moni pysähtyy ja herää elämän horroksesta kysymään elämänsä tarkoitusta, niin usein käy niin, että esitettyään kysymyksen, se unohtuu saman tien. Elämän kiireet ja huolet painavat päälle  ja ihminen haluaa rentoutua, levätä vapaa-ajallaan. Harrastukset, ystävät ja televisio houkuttelevat.

”Huomenna”, saatat ajatella,” huomenna  tai ensi maanantaina tai sitten kun pääsen eläkkeelle. Sitten minä alan perehtyä näihin syntyihin syviin, elämän tarkoitukseen.”

Ja tulee huomen ja tulee maanantai ja tulevat eläkepäivät, eikä sinulla koskaan tunnu oikein olevan aikaa. 

Suomen kieli, vanhan viisaustiedon perillinen, kuitenkin jo sanoo: ”Elät parast´aikaa parasta aikaa”. 

Moni tämän päivän ihminen tuntee jatkuvasti kaihertavaa, epämääräistä kutsumusta tehdä jotain. Tehdä jotain, vaikkakaan he eivät itsekään oikein tiedä mitä. He vain tuntevat sisimmässään, että elämästä puuttuu jotain, että elämän pitäisi olla mielekkäämpää, sillä pitäisi olla tarkoitus, elämän pitäisi olla henkisempää.  

Ihmisen on itse tehtävä päätöksensä henkiselle tielle lähtemisestä, elämän tarkoituksen selvittämisestä, lähteä etsimään vastauksia vastaamattomiin kysymyksiin.

Kukaan muu ei voi, eikä kellään muulla ei ole myöskään oikeutta tehdä sitä.

Todellinen totuudenetsintä ei tunne vapaapäiviä.
Samaten kuin nainen joko on tai ei ole raskaana, samaten myös todellinen henkisen tien kulkija joko on tai ei ole sitä. Nainen ei voi olla vain hiukan raskaana, eikä totuudenetsijäkään voi olla vain hiukan totuudenetsijä.

Tarja