Enkelikokemuksia

Vuosien mittaan monet ihmiset ovat ottanet minuun yhteyttä kertoakseen tai kysyäkseen omista enkelikokemuksistaan.

Usein ihmisistä tuntuu, että he ovat yksin kokemuksensa kanssa eivätkä oikein tiedä, mitä ajatella kokemastaan. Useimmat ovat toki ilahtuneita, mutta hämillään kokemastaan. Usein he aprikoivat, mitä se oikeastaan oli, mitä he kokivat. Joitakuita omat kokemukset hämmentävät ja saattavat mahdollisesti pelottaa jälkeenpäin. Joku saattaa jopa pelätä mielenterveytensä puolesta.

Sen vuoksi julkaisen joitakin näistä kokemuksista siinä tarkoituksena, että ehkäpä sinä tunnistat niistä jotain samanlaista kuin mitä itse olet kokenut ja tiedät lukemasi jälkeen, ettet ole yksin kokemuksesi kanssa.

Toisaalta, jos sinulla on enkelikokemus, jonka haluat jakaa muiden kanssa, niin kirjoita minulle. Jos kokemuksesi voisi auttaa muita ymmärtämään paremmin kokemaansa, liitän kertomuksesi tälle sivulle.



"Vuosia sitten jaoin autolla sanomalehtiä. Työaika alkoi siinä kahden jälkeen aamuyöllä. Sinä yönä oli sen kesän rajuin ukonilma. Satoi kaatamalla ja pahimmillaan näin jopa kolme salamaa yhtaikaa lyövän maata kohti. Pelkäsin. Sanoin puoliääneen, että tulkaa nyt enkelit auttamaan, että selviydyn hengissä tästä työkeikasta. Hetken päästä piti ihan vilkaista auton takapenkille koska tuli tunne, että siellä oli joku. En nähnyt ketään joten päättelin siellä olleen enkelin. Suureksi hämmästykseksi pian ukonilma laantui, sade taukosi tihutukseksi. Sain lehdenjakoreitin melkein päätökseen, enää muutama postilaatikko, kun ukonilma jälleen voimistui. Uskon, että pyyntöni kuultiin ja enkelit vaikuttivat säähän jotta sain työni hoidettua pelkäämättä. " Outi

"Kun lapset olivat pieniä, ajoin usein vanahalla autollani Lahden moottorietä pitkin Helsingistä Lahteen. Auton valot olivat hirvittävän hämärät ja kun vielä illalla satoi, niin oli todella pelottavaa ajaa autolla, kun ei nähnyt paljon mitään. Mäntäsälän kohdalla oli vielä tiehen tehty korjauksia ja siinä oli sellainen pitkä ja kapea mutkainen tienosuus, että päivälläkin oli siinä vaikea mennä. Yhtenä iltana, kun ajoin siinä, niin en yhtäkkiä nähnyt mitään muuta kuin tien varsilla olevat keilat. Sanoin lapsille, että tämä on hirveää, kun en näe yhtään, missä tie oikeasti menee. Lapsetkin olivat ihan hiljaa ja joku heistä kuiskasi, etteivät hekään näe mitään. Silloin ensimmäinen kerran elämässäni, minä pyysin ääneen, että auttakaa nyt minua. Laitoin silmät vielä kiinni, koska olin varma, että kohta rysähtää. En pitänyt silmiä varmaan kuin sekunnin kiinni, mutta kun avasin ne, huomasin, että olin päässyt tuon tiesokkelon läpi ihan uskomattomasti. Sinä syksynä en enää lähtenyt kertaakaan ajamaan tuolle tielle illalla, muta kiitin enkeleitä tai mitä nyt olivatkaan siitä, että auttoivat minua." Tarja

"Kotimatkalla kurssilta oli jo aika pimeää ja autojen valot häikäisivät niin pahasti, että jouduin muutaman kerran jopa pysähtymään. Pyysin enkeleitä nyt tulemaan auttamaan minua, etten ajaisi kolaria. Kun lähdin liikkeelle, niin tuntui kuin auton etuikkunaan olisi tullut ikään kuin verho, joka poisti kaiken sen häikäisyn ja näin ihan hyvin ajaa vaikka vastaan tulikin autoja. Olen varma, että enkelit kuulivat minua ja auttoivat tällä tavalla." Mirja

"Isäni oli sairaalassa, kun heräsin keskellä yötä kotona siihen, että valkoinen iso hahmo seisoi vuoteeni vierellä. Pelästyin ensin, mutta sitten tunsin oloni aivan rauhalliseksi. Arvasin, että hän oli tullut kertomaan, että isäni kuolisi. Muutaman päivän kuluttua isä sitten nukkui pois ja minusta tuntui ihan kuin olisin tuntenut sen saman valkoisen hahmon siellä sairaalahuoneessa. Tiedän, että se minkä näin oli isäni enkeli." Salla-Maarit

"Olin hirveän huolissani sisarestani ja surin häntä ja sitä, että meillä oli niin huonot välit. Kerran taas, kun olimme oikein riidelleet puhelimessa ja istuin siinä keittiön pöydän ääressä tunsin yhtäkkiä ihan kuin olisin istunut suuressa sylissä ja tunsin näkymättömät käsivarret ympärilläni. Tuntui kuin olisin ollut pieni lapsi ja istunut äitini sylissä. Tuntui rauhalliselta ja kuulin pääni sisällä ikään kuin äänen joka sanoi että kaikki järjestyy. Kun tapasin siskon seuraavan kerran, niin meillä oli ihan erilaista kuin tavallisesti. Uskon, että olin saanut enkeleitä apua ja olin istunut enkelin sylissä silloin." Sari

"Pelkäsin monta vuotta kotimatkaa töistä, koska työni loppui yleensä vasta aamuyöllä ja jouduin usein käyttämään taksia, kun en uskaltanut kävellä kotiin. Tutustuttuani meditaatiossa omaan enkeliini ja saatuani häneen yhteyden pelkoni kuitenkin hävisi aivan täysin. Tiedän että hän on kanssani ja pitää minusta huolen. Nykyään kävelen töistä kotiin ihan luottavaisesti keskellä yötä ja tunnen kuinka voin olla turvassa hänen kanssaan." Sirkka

"Kävellessäni puistossa kuulin yhtäkkiä ikään kuin pienten tiukujen helinää jostain läheltä. Katsoin joka puolelle, mutta en nähnyt mitään, mistä ääni olisi voinut tulla. Kuuntelin ihan ihmeissäni sitä, mutta siten muistin, että olit kertonut enkelitiuista. Minua rupesi melkein naurattamaan, että nythän minä ne kuulen, mutta kukaan ei kyllä usko minua, pitäisivät vain hulluna. No, minä kuulen niitä vieläkin aina silloin tällöin ja se tuntuu ihanalta, sillä silloin minä tiedän, että enkelit ovat minun lähelläni." Mirja

"Viime vuosi oli minulle rankka vuosi. Ensin kuoli äitini, sitten veljeni ja sitten vielä hyvä ystäväni sairastui syöpään. Minusta tuntui kuin kaikki elämässä menisi pirstaleiksi enkä meinannut jaksaa edes olla töissä. Rukoilin enkeleitä tai mitä lie, sillä tuntui, etten millään muuten jaksaisi. Sitten yhtenä aamuna, kun tuntui, etten edes jaksa nousta vuoteesta ja ajattelin että tähän minä jään ja kuolen itsekin pois, kirkas valo ilmestyi vuoteeni viereen. Se ei puhunut mitään tai en ainakaan kuullut mitään ääntä. Se seisoi vain siinä ja yhtäkkiä tiesin, että selviäisin sittenkin. Että jaksaisin nousta ja tehdä velvollisuuteni ja että joskus vielä osaisin taas nauttia elämästä. En tiedä .mikä se valo oli, mutta myöhemmin kyllä pelotti hieman. Kirjoitan sinulle siksi , että haluan tietää, ilmestyikö minulle todella enkeli, vaikken edes ole mikään uskovainen . Vastauksesta kiitollinen" Marja

"Olin tulossa äitini luota illalla kotiin ja pelkäsin aika paljon, kun oli mennyt niin myöhään ja tiesin, että mieheni olisi pahalla päällä siitä. Hän kun on joskus hiukan äkkipikainen enkä tiennyt, mitä hän sanoisi kun tulisin kotiin. Äiti on uskovainen ja käski minun viimeksi rukoilla mieheni puolesta. Tavallisesti kai olisin rukoillut itseni puolesta, ettei mieheni ole kovin vihainen , mutta äidin sanat kai jotenkin pyörivät mielessäni ja niin minä rukoilin mieheni puolesta. En muista mitä rukoilin, kunhan nyt jotakin. Kun tulin kotiin, niin kyllä yllätyin. Mies oli keittänyt kahvit ja istui siinä keittiön pöydän ääressä. Sanoi ajatelleensa asioita, kun olin poissa ja huomanneensa, että meillä oli hyvin. Kyllä oli hyvä mieli. Eikä ole jälkeenpäinkään kertaakaan kättä enää nostanut. Uskon, että jotain siinä minun rukoillessani tapahtui. Ehkä mieheni suojelusenkeli kertoi hänelle, miten väärin oli suuttua ihan turhasta." Kerttu