KAKSI TIETÄ TOTUUTEEN

On olemassa pääasiallisesti kaksi tapaa varmistua siitä, mikä luetusta /kuullusta henkisistä tosiasioita  käsittelevästä aineistosta on totta ja mikä ei.

Ensimmäinen tapa on luottaa sekä omaan järkeensä että omaan sisäiseen viisauteensa, intuitioonsa. 
Tässäkin pätee vanha viisaus, että, jos jokin asia tuntuu liian uskomattomalta, epäloogiselta ja hyvältä ollakseen totta, se ei sitä todennäköisesti ole.

Tänä päivänä moni ihminen saa tietoa intuitiivisesti. Se, mistä tuo tieto tulee, ei aina ole itsestäänselvyys, ei vaikka ihminen itse olisi kuinkakin vakaasti ja aidosti oman tietolähteensä korkea henkisyyden kannalla.

Meille on annettu järki käyttääksemme ja kehittääksemme sitä. Sokea usko on vain sokea. Ei ole olemassa asioita, joihin emme saisi käyttää järkeämme, vaikkakin syvällisimpiä opetuksia emme kykene pelkästään järjellä  ymmärtää. Mutta pitkälle sillä joka tapauksessa pääsee.

Toinen tapa on luottaa suurten, henkisten Mestarien 
( jollaisia ovat esimerkiksi Jeesus, Buddha, Zarathustra, Yogananda jne) opetuksiin tarkastellen uusiakin tietoja ja opetuksia heidän opetustensa valossa. 

Selvää on, että näitä yllä esitettyjä molempia tapoja voi ja myös käytetään yhdessä. 

Pelkästään omaan itseensä luottaminen edellyttää, että ihmisellä on myös suhteellisen laajasti tietopuolista tietoa useilta alueilta, sekä sitä, että hän on edes jossain määrin kehittänyt omaa älyään ja käsityskykyään. 
Käytettäessä taas Mestareiden opetuksia kriteeriperustana, on selvää, että se edellyttää heidän opetustensa syvällistä tuntemista.

Ihmisen henkinen kehitys edellyttää sekä kykyä ajatella itsenäisesti että  kykyä tehdä havaintoja.

Tarja