KAKSI TIETÄ TOTUUTEEN
On olemassa pääasiallisesti kaksi tapaa varmistua siitä, mikä luetusta /kuullusta henkisistä tosiasioita käsittelevästä aineistosta on totta ja mikä ei.
Ensimmäinen tapa
on luottaa sekä omaan
järkeensä että omaan sisäiseen
viisauteensa,
intuitioonsa.
Tässäkin pätee vanha viisaus, että,
jos jokin asia
tuntuu liian uskomattomalta, epäloogiselta ja
hyvältä
ollakseen totta, se ei sitä todennäköisesti
ole.
Tänä päivänä moni ihminen saa tietoa intuitiivisesti. Se, mistä tuo tieto tulee, ei aina ole itsestäänselvyys, ei vaikka ihminen itse olisi kuinkakin vakaasti ja aidosti oman tietolähteensä korkea henkisyyden kannalla.
Meille
on annettu järki käyttääksemme ja
kehittääksemme sitä. Sokea usko on vain
sokea. Ei ole
olemassa asioita, joihin emme saisi käyttää
järkeämme, vaikkakin syvällisimpiä
opetuksia emme
kykene pelkästään
järjellä
ymmärtää. Mutta pitkälle
sillä joka
tapauksessa pääsee.
Toinen tapa
on luottaa suurten, henkisten Mestarien
( jollaisia ovat esimerkiksi Jeesus, Buddha, Zarathustra, Yogananda
jne) opetuksiin tarkastellen uusiakin tietoja ja opetuksia
heidän
opetustensa valossa.
Selvää on, että näitä
yllä
esitettyjä molempia tapoja voi ja myös
käytetään yhdessä.
Pelkästään omaan itseensä
luottaminen
edellyttää, että ihmisellä on
myös
suhteellisen laajasti tietopuolista tietoa useilta alueilta,
sekä
sitä, että hän on edes jossain
määrin
kehittänyt omaa älyään ja
käsityskykyään.
Käytettäessä taas Mestareiden opetuksia
kriteeriperustana, on selvää, että se
edellyttää heidän opetustensa
syvällistä
tuntemista.
Ihmisen henkinen kehitys edellyttää sekä kykyä ajatella itsenäisesti että kykyä tehdä havaintoja.
Tarja